Tällä viikolla minulla oli ilo osallistua keskiviikkona 24.3.21 Mothers in Business Helsingin etävaalipaneeliin. Mukana oli kolme (oikeastaan neljä 🙂 ) ehdokasta lisäkseni. SDP:tä edusti lisäkseni Tiina Rytky, Kokoomusta Sini Korpinen ja vihreitä Annica Moore. Muut osallistujat koostuivat MiBin jäsenistä. Aiheena oli perheystävällinen kunta, mikä Mibin vaaliteemojen mukaisesti käsitteli varhaiskasvatusta, perheiden palveluita sekä perheystävällistä työelämää. Oli ilo olla mukana keskustelemassa osaavien, asiantuntevien ja eteenpäin katsovien ehdokkaiden kanssa. Tässä muutama ajatus, jotka otin keskusteluista pienryhmissä ja isommasta porukasta mukaan.
Perhekeskusten plussia ja miinuksia
Perhekeskukset jakavat mielipiteitä. Niiden etu ovat yhden luukun palvelut, yhteistyö sekä mahdollisuus järjestää esimerkiksi aukioloajat monipuolisesti. Toisaalta haasteena pidetään lyhyempiä asiakassuhteita esimerkiksi neuvolaan ja mahdollisia hankalia matkoja kuten esimerkkinä mainittu matka Herttoniemiestä Kallioon. Neuvola puhutti myös työntekijöiden sitouttamisen näkökulmasta ja pysyvyyden luomisen näkökulmasta sekä tilojen riittävyyden suhteen. Miltä myös Helsingissä kuulostaisi mahdollisuus osallistua neuvolatarkastukseen kirjastossa? Tai jalkautuva työ? Miten taas neuvolaa saataisiin kaksivuorotyöaikajärjestelmään ja näin voitaisiin mahdollistaa laajempia vastaanottoaikoja? Voisiko esimerkiksi neuropsykologisen kirjon eli nepsy-lapsille olla omia, keskitettyjä neuvoloita, joissa heidän haasteitaan pystyttäisiin huomioimaan paremmin?
Nuorten palveluiden keskiössä nuorisotalot
Nuorten osalta keskusteltiin nuorisotalojen riittävyydestä, niiden saavutettavuudesta ja nuorisotalojen roolista. Toin jälleen kerran esille, että nuorisotalon on oltava lähipalvelu, johon on päästävä noin vartin kävelyllä. Tämä lisää käyttäjämääriä. Lisäksi halusin herättää keskustelua siitä, mitä varten nuorisotaloja on, ja mikä niiden fokus on: nuorisotalo ei ole vain seinät vaan nimenomaan turvallisia aikuisia, joiden kanssa pohditaan elämäntilannetta, kasvua ja kaverisuhteita. Monet nuorisotilat ovat profiloituneet jonkin harrastuksen ympärille, kuten pelaamiseen, bänditoimintaan tai moottoriurheiluun, joten kynnys tulla voi olla välillä haastava. Tärkeintä olisi kuitenkin tavoittaa ne nuoret, jotka hyötyvät nuorille suunnatusta toiminnasta ennaltaehkäisevästi. Myös nuorten vanhemmille toivottiin entistä enemmän tukea ja palveluita kuten vertaisryhmiä. Ei ole helppoa olla nuorten vanhempi 2020-luvulla!
Samaan kategoriaan kuin nuorisotalot nousi keskustelu säännöllisten harrastusten päättymisestä 13-15-vuotiaana. Kun säännöllinen, ohjattu harrastus päättyy esimerkiksi liian kilpailuhenkisyyden tai ammattimaisesta valmennuksesta poisjäämisen vuoksi, ei höntsäilyporukoita löydy niin vain. Kuitenkin harrastukset on tunnustettu yhtenä keinona vähentää yksinäisyyttä, ehkäistä syrjäytymistä sekä vähentää mielenterveyden haasteita. Harrastustakuun konsepti on hieno, mutta se pitäisi ulottaa vähän vanhempiinkin!
Ehkäiseviä palveluita mielenterveystyöhön ja perheiden jaksamisen tukemiseen
Mielenterveys ja jaksaminen ovat olleet koko pandemian ajan esillä, ja myös MiBin vaalipaneelissa keskustelimme mielenterveyden ja jaksamisen haasteista. Sekä nuorten että perheiden mielenterveys puhutti paneelia. Korona-ajan lisäämä yksinäisyys, eristyneisyys ja sitä kautta myöskin havainnoimatta jääneet tarpeet sekä hoitovelka näkyvät varmasti kunnan terveyspalveluissa vielä vuosia. Samaan aikaan tehdään sote-uudistusta, johon esimerkiksi ensimmäisen kappaleen perhekeskukset kuuluvat. Osa palveluista tullaan ehkä ulkoistamaan, ja jo nyt osassa palveluita on tarjolla palveluseteli. Mielenterveyspalveluiden haasteet ovat kuitenkin moninaisempia: esimerkiksi terapiaan hakeutuvia on enemmän kuin palvelua tarjoavia laillistettuja terapeutteja, mielenterveyden kartoituksen jonot ovat pitkät, ja hoidon aloittamiseen menee monesti useita viikkoja. Joidenkin arvioiden mukaan mielenterveyden arvioitiin voi päästä alle kuukaudessa, hoidon aloitukseen menee kahdesta kolmeen kuukauteen, vähintään.
Myöskään matalan kynnyksen vertaistoimintaa ei korona-aikana ole kyetty järjestämään esimerkiksi neuvolan kautta. Nämä palvelut toivottavasti saadaan takaisin kun koronan varjo väistyy. Pelkoni kuitenkin on, että koska palvelulle ei ole ollut käyttöä tai kysyntää vuonna 2020, se tulkitaan tarpeettomaksi. On tärkeää muistaa suhteuttaa palveluiden käyttöaste vallinneeseen tilanteeseen.
Kaiken kaikkiaan paneelista jäi toiveikas ja hyvä mieli: Uskallan luvata, että kaikki Mothers in Business verkoston ehdokkaina olevista jäsenistä ovat perheiden asialla ja haluamme kaikki pyrkiä yhteiseen tavoitteeseen: Siihen, että Helsinki olisi meille kaikille yhteinen, hyvä paikka asua. Uskon, että teemme sen tulevaisuuden Helsingin yhdessä. Sitoudun toimimaan perheystävällisen Helsingin puolesta!
Mistä sinä haluaisit keskustella? Ota yhteyttä joko lomakkeen kautta tai somekanavien avulla!