Tervetuloa Pakilaan, kauniiseen pientalovoittoiseen kaupunginosaan, omalle kotikentälleni. Miksi ihmeessä kirjoitan tästä juuri nyt? Siksi, että olen surullinen. Olen surullinen, sillä kotikaupunginosani kadut ovat rikki. Kaikki alkoi lupaavasti, kun valokuidun piti tulla ja tuoda sivistys Pakilaan (no, ehkä täällä sivistystä olikin jo ennakkoon!). Näin tapahtuikin – kai. Mutta sitten alkoi kaapelien kaivaminen: tietöitä, keskeytyksiä, lasten koulumatkojen…