- Oppivelvollisuus
- Toisen asteen tutkinnon tärkeys
- Lisää tukea opintoihin
- Monipuolinen A-kielivalinta
- Erityisluokat ja tukea pienryhmässä opiskeluun takaisin + pienemmät luokkakoot
- Avoimet tilat pois
Oppivelvollisuus pitenee 1.8.2021 ja kirjoitin aiheesta jo blogiin, että vaikka pidän uudistusta tervetulleena, sen resursointi, taloudelliset vaikutukset ja oikein kohdennetut toimenpiteet esimerkiksi koulupudokkaiden ja syrjäytymisenehkäisyn hyväksi eivät välttämättä toteudu käytännössä suunnitelulla tavalla. Korkeakoulun suorittaneiden määrää tulee Suomessa nostaa, ja siihen koulupolun pidentäminen on hyvä ja toimiva askel. Korkeakoulututkinnon suorittaneiden määrä on keskimääräisesti OECD maita matalampi, tähän toki vaikuttaa myös eri tutkintoasteiden ja erilaisten koulupolkujen malli. Monissa Euroopan maissa suoritetaan esimerkiksi kandi- eli bachelor-tason tutkinto, eikä välttämättä maisteritutkintoa.
Opintojen tuella on merkitystä, mutta sen ei pitäisi jäädä kirjaamisen jalkoihin. Esimerkiksi peruskoulussa käytössä oleva kolmiportainen tuki on hyvä malli, mutta sen kirjaaminen ja byrokraattinen toteutus syö resurssia sieltä, missä sitä oikeasti tarvittaisiin – opetusajalta. Pidän myös oppilaanohjaamisen vahvistamista eli opojen työn tukemista entistä tärkeämpänä, kun toisen asteen tutkinto tulee osaksi perusopintoja. Tällöin varsinkin yläkoulun opot ovat paljon vartijana ja mahdollistajana. Kun yhden opon vastuulla voi olla 500 opiskelijaa, ei kovin henkilökohtaista ohjausta ole mahdollista antaa.
Tukeen kuuluu myös erityisopettajan tarjoama tuki koulun arjessa. Kun oppimisenvaikeuksia on opittu tunnistamaan, on osattu hakeutua entistä enemmän eritysopettajan tarjoaman tuen ja avun piiriin. Kun inkluusion myötä pienryhmäopetusta on yhä harvemmalle ja yhä harvemmassa lähikoulussa tarjolla, ja ryhmäkoot ovat kasvaneet, on painetta turvallisille aikuisille koulussa yhä enemmän. Jotta kaikki luokan oppilaat voivat työskennellä omalla tasollaan, tarvitaan eriyttämistä. Ja mitä isompi ryhmä on, sitä haastavampaa jokaisen yksilölliset tarpeet on ottaa huomioon.
A-kielivalinnat tulevat lapsen kannalta hyvällä hetkellä: he ovat hyvässä iässä ottamaan vastaan uuden kielen. Englanti on tärkeä kieli, jolle altistumme arjessa. Siksi pidän tärkeänä, että A-kieleksi on tarjolla muitakin vaihtoehtoja – saksaa, ranskaa, ruotsia – jotta kielen opiskelusta tulee luonteva osa arkea.
Monitoimitilat. Kuvittele, että tekisit töitä festareilla. Siis ajatustyötä, jossa sinun pitää jatkuvasti kehittyä. Vieressäsi on nyrkkinujakka, ja toisella puolella supatellaan mitä viime viikonloppuna tapahtui. Koululaisilla ei ole käytössä vastamelukuulokkeita, ja niin kaunis ajatus kuin se onkin, sermi ei pidä ääntä. Olen kotiluokkien kannalla alakoulussa niin koronan kuin turvallisuudenkin näkökulmasta. Olen seinien kannalla, sillä pelkästään 25 ihmistä hengittämässä saa aikaan aika monta desibeliä. Enkä usko siihen, että lapsien pitäisi olla koko ajan hiljaa.
Uskon myös siihen, että koulurakennukset on mitoitettu tietynkokoisille oppilasmassoille. Lapsilla on oikeus ja tarve työskennellä ja oppia turvallisissa, mukavissa ja moderneissa tiloissa. Modernit tilat eivät tarkoita monitoimitiloja, vaan esimerkiksi sähkön säästöä ja materiaaleja, joita on helppo huoltaa.