PeppiSanotaan, että elämä koostuu kolmesta eri osa-alueesta: terveydestä, työstä ja ihmissuhteista. Näiden kolmen tasapaino ja yhteiskunnan tasolta tukeminen edistää onnistumista omissa tavoitteissa ja mahdollistaa onnellisen elämän.
Sanotaan myös, että leikki on lapsen työtä – ja että opiskelijan päätyö on opiskella. Siksi haluankin tällä kertaa nostaa esille koulun ja koulutuksen uudistukset opiskelijan näkökulmasta.
Koulupolku maksaa jo nyt yhteiskunnalle yli 100 000 euroa (esimerkiksi Kuntaliitto) . Kun oppimateriaalikustannukset lisätään siihen, hinta nousee edelleen. Koska me Suomessa koulutamme näin paljon tulevaisuuden kansalaisia, meillä tulee olla entistä vahvempia ja selkeämpiä käsityksiä siitä, miten ihmistaimet saadaan tulevaisuudessa osaksi yhteiskuntaa ja maksamaan veroja – joilla sitten rahoitetaan tulevien sukupolvien koulupolut. Miten voimme huolehtia siitä, että syrjäytyneiden määrää voidaan vähentää ja syrjäytymisestä johtuvien menojen kasvua hillitä?
Koulupolku pitenee
Koulupolku on 1.8.2021 alkaen mitaltaan lähes kolmetoista vuotta: esiopetuksesta siihen asti kuin nuori tulee täysi-ikäiseksi. Se sisältää sekä erilaisia opiskelumuotoja että nuoruuden kuohuvat vuodet. Jos tavoitteellinen esikoulu alkaa lapsen ollessa viisivuotias ja viimeistään peruskoulun alaluokilla tulee pärjätä jo useissa aineissa, lapsuus kutistuu entistä lyhyemmäksi. Lapsuuden lyhentymisellä taas on pystytty todistamaan olevan vaikutuksia mielenterveyteen (Muuttuva Perhe -lehti) . Mielenterveyssyyt nousivat yleisimmäksi syyksi työkyvyttömyyden taustalla vuonna 2019 ollen taustala noin 43% työkyvyttömyyseläkkeistä. (Findikaattori)
Jokainen vanhempi tahtoo lapselleen parasta, ja myös nuoret itse keskustelevat paljon eri oppilaitosten mahdollisuuksista ja tarjoamista mahdollisuuksista. Jos vielä 1980- ja 1990-luvuilla ammattioppilaitos ja lukio olivat paikkoja kasvaa, ovat ne nyt jo askel kohti työelämää.
Oppivelvollisuusuudistuksen ja maksuttoman oppivelvollisuuden myötä koulumatkat maksetaan, kun matkaa kertyy yli 7 kilometriä omasta asuinpaikasta kouluun tai oppilaitokseen. Pidän riskinä, että tällöin koulushoppailun riski naapurikuntiin pahenee entisestään. Esimerkiksi Helsingille, jossa on useita laadukkaita lukioita ja ammatillisia oppilaitoksia, tämä tietää opiskelijapainetta. Pienemmillä kunnilla taas on entistä suuremmat paineet markkinoida omia oppilaitoksiaan ja kehittää niiden sisältöjä.
Mielestäni ei ole tasa-arvoista koulutuspolitiikkaa, että oppilaitokset joutuvat taistelemaan peruskoulun päättävistä oppilaista. Toisaalta tasa-arvoista ei ole myöskään valita nuoren puolesta oppilaitosta vain asuinalueen perusteella. Jokaiselle nuorelle on hyvä tarjota jatkokoulutus täysi-ikäisyyteen asti, mutta erityisesti syitä keskeyttää koulutus tai lopettaa se, pitäisi tarkastella ennen kuin siirrytään käytäntöön.
Ryhmäkoko vaikuttaa opettajan aikaan oppilasta kohden
Ryhmäkokojen kasvaessa prosentuaalisesti opiskelijaa kohden käytettävä aika pienenee. Kun tavoitteet ryhmäkoossa ovat nyt noin 25 opiskelijaa/luokka, ja esimerkiksi ammatillisessa oppilaitoksessa tavoitteellisten opetustuntien määrä on viikossa hieman reilu 20, voisi se karkeasti ajateltuna tarkoittaa, että jokainen opiskelija saisi viikossa tunnin yksilöllistä opetusta. Tämä havainnollistaa sitä, miten vähän mahdollisuuksia yksin luokassa toimivalla opettajalla on puuttua yhden opiskelijan tai oppilaan haasteisiin.
Kun mietitään ryhmäkokoa, tulisi tarkastella opetettavaa ainetta. Viimeistään pandemiavuosi osoitti sen, miten haastavia ammatillisen oppilaitoksen kokonaisuudet ovat etänä opetettavaksi. Vaikka toisaalta onhan työelämästäkin jokaiselle aikuiselle tuttu fraasi ”teoriassa tämän pitäisi toimia…”. Kun mietit omalle kohdalle esimerkiksi putkimiehen, joka kertoo tekevänsä liitosta ensimmäistä kertaa, ja sen ”teoriassa pitäisi toimia”, voin luvata, että jännittää. Lähihoitajan tekemistä lääkelaskuista puhumattakaan!
Aikuinen voi valita: hän ottaa vastamelukuulokkeet, vaihtaa työpistettä tai siirtyy etätöihin. Lapsi ei voi valita: hän on koulurakennuksessa, opettajan hänelle osoittamassa paikassa.
Kun mukaan lisätään vielä monitoimitilat, joissa oppijoita voi olla jopa kolme luokallista yhtä aikaa, saadaan melkoinen kakofonia aikaiseksi. Kuka tahansa asiantuntijatyötä ja siinä perehtymistä tekevä ymmärtää, että kuunnellessa 60 muuta (ihan vaikka pelkkää elämisen ääntä kuten hengitystä) voi olla haastavaa keskittyä aiheeseen, joka itselle on vaikea tai haastava. Aikuinen voi valita: hän ottaa vastamelukuulokkeet, vaihtaa työpistettä tai siirtyy etätöihin. Lapsi ei voi valita: hän on koulurakennuksessa, opettajan hänelle osoittamassa paikassa.
Oppivelvollisuus pitenee elokuussa. Koulussa opetetaan laajasti tietoja ja taitoja. Koulutuksen monipuolisuus, laadukkuus ja erilaiset tarpeet huomioiva toteutus on suomalaisen koululaitoksen vahvuus. Pidetään niistä kiinni myös oppivelvollisuusuudistuksen myötä!
Millaisia ajatuksia oppivelvollisuusuudistus herättää sinussa? Jätä kommentti tai lähetä vaikka viesti yhteydenottolomakkeen kautta!
