PeppiTervetuloa Pakilaan, kauniiseen pientalovoittoiseen kaupunginosaan, omalle kotikentälleni. Miksi ihmeessä kirjoitan tästä juuri nyt? Sikis, että olen surullinen. Olen surullinen, sillä kotikaupunginosani kadut ovat rikki.
Kaikki alkoi lupaavasti, kun valokuidun piti tulla ja tuoda sivistys Pakilaan (no, ehkä täällä sivistystä olikin jo ennakkoon!). Näin tapahtuikin – kai. Mutta sitten alkoi kaapelien kaivaminen: tietöitä, keskeytyksiä, lasten koulumatkojen vaarantamista ja nyt lopulta: paikkaamista sieltä täältä. Pakilan kadut ovat muuttuneet tilkkutäkiksi, josta valokuitufirma ei ota vastuuta.
Ensin töissä kesti – kuulemma alihankkija vaihtui. Oli kuoppia siellä ja täällä – vettä seisoi kaduilla. Sitten tosiaan tulivat isot kelat ja koneet joiden keskellä pikkukoululaisten koulutien seuraaminen hirvitti. Eikä liikennekään sujunut.
Vaikka kyseessä on hyvinkin paikallinen asia, juuri tällaisiin asioihin haluan vaikuttaa, ratkaista paikallisten toimijoiden parhaaksi ja – kuten nykyinen alueella asuva kaupunginvaltuutettu kanssani viestitteli – yrittää löytää ratkaisuja, joissa kaupunki ei joudu maksumieheksi palveluissa, jossa yritykset rakentavat omia uusia palveluitaan alueelle.
Make Pakila beautiful again!
